tiistai 19. lokakuuta 2010

Vaihdoin tänään työpäivän jälkeiset päiväunet koneella oleiluun. Ompeluun pääsi Tiritomista ostettua apinaa velourina ja tarkoituksenani oli testailla taas hieman erilaista hupparimallia. Kanttasin etuhalkion mangonkeltaisella resorilla. (Kiitos Anitalle suloisista resoreista, joita oli muuten pal-jon!!!) Hupparin halkioon laitoin vetoketjun ja eteen kangurutaskun. Tästä velourista näkyy vaalea pohjaväri venyttäessä ja saumojen kohdalta valmiissa vaatteessa. Nurjalta puoleltaan kangas taas toi mieleeni jostakin syystä verryttelypukukankaan, eli ei ollut ainakaan niin tyypillistä velouria, kuin mihin itse olen tottunut. Mutta kaunis ja pinnaltaan pehmoinen kangas siis, joka oli omiaan muuntumaan juurikin huppariksi.
Kuvissa on päiväkodin jälkeen väsynyt pieni mies, jota oli joku kaveri purrut tänään poskesta... Jotta -ohhoh-.






16 kommenttia:

  1. Ihana huppari! Tosi pehmeän näköinen :) Jännä kun katselen nettikaupoissa kankaita niin kuvat eivät iske yhtään, mutta kun sinun ompeluksia näkee niin sen jälkeen haluankin kaikkia kankaita :) Nytkin piti tehdä tilaus Iikku-Kiikusta ja Tiritomista :D

    VastaaPoista
  2. Oi kun on nätti huppari.
    Keljuja nuo lapset välillä kun pureskelevat, läpsivät, potkivat ja tönivät (meillä on kaikkea näistä ehtinyt tapahtua useamman kerran ja 2 vuotta on esikoinen ollu hoidossa) mutta siitä ne kasvaa sekä oppii ja onneksi näitä tapahtuu aika harvoin.
    Jälkeä ei taida näkyä, onneksi :)

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka kiva malli! Hauskat nuo kanttaukset. :) me saatiin palautetta, että tyttö on alkanut huitomaan ja lyömään muita lapsia. Päiväkodista opittu ´taito´.

    VastaaPoista
  4. Oikein ihana huppari ja pikku mies <3
    Minne laitat vaatteet jotka käy lapselle pieneksi?
    Mietin vain että voisko ne olla ostettavissa ;)

    VastaaPoista
  5. Mar3ngi, voi kun kaikki kangaskaupatkin huomaisivat ompelublogien mainosarvon ja antaisivat edes hiukkasen alennuksia :) No joo pääsinpäs taas sanomaan. Mutta siis miullakin monesti on käynyt niin, että joku kangas ei sytytä sitten ollenkaan, ja sitten kun näkee jonkun muun tehneen kankaasta jotain, mieli muuttuukin.

    aeno, kyllä ne selkeät hampaanjäljet on tuolla poskessa muistona - eivät vain näy näissä kuvissa salamavalon loisteessa.

    Anonyymi, osa vaatteista menee aina kavereille ja sitten joku oululainen kirpputori saa asiakkaan meistä taas kohtapuolin. Haluan tässäkin asiassa päästä mahdollisimman helpolla, koska vaatteita on oikeasti niin paljon.

    VastaaPoista
  6. Onpas hyvänmallinen huppari :) Kaikki jotenkin paikoillaan. Kangashan on jo itsestään syötävän ihana!

    VastaaPoista
  7. Onpa ihana, tommosessa kelpais itekin oleskella :)

    VastaaPoista
  8. Söötti huppari! Pidän kankaastakin.

    VastaaPoista
  9. Osallistuthan muuten Ottobren juhlavuosikilpailuun. Tuokin huppari on niin hieno, että tekisi mieli toteuttaa samanlainen. Olisi myös aivan ihanaa, jos ilmestyisi RuttuNuttu-kirja, jossa olisi suunnittelemisiasi malleja. Pelkästään näiden kuvien katselukin saa hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
  10. Huppari on taas kerrassaan loistava.

    Meidän herra 3v:tä puri pippurinen tyttö kahteenkin otteeseen päiväkodissa (~vuosi takaperin). Ensimmäisellä kerralla niin, että kädestä lähti pala pois. Piti käydä näyttämässä ihan tk:ssa.

    VastaaPoista
  11. Niin mahtava ompelu taas!Ja todella ihana kangas!
    Onko sinulla kanttaukseen joku laite kun olet saanut niin nätisti tuohon reunaan tuon ompeleen.*kade*

    VastaaPoista
  12. Ihana, erilainen hupparimalli. Sulla luovuus kukkii!!

    VastaaPoista
  13. *huokaus*, oot kyllä koko netin paras ja innostavin bloggaaja! Mä tulen aina tänne, kun on surullinen mieli.. näitä kuvia ei voi katsella ankealla fiiliksellä, aivan syötäviä juttuja teet kyllä! :O

    VastaaPoista
  14. Kiitokset aivan ihanista kommenteista! Tulipas taas niin mukava mieli :)

    Aarre, minä olen niin huono osallistumaan koskaan yhtään mihinkään...Tulee paineita ja iskee itsekritiikki ja, ja, ja...

    anpali, kääk ja auts!

    Anonyymi, teen kanttaukset peitetikkikoneella, mutta ihan siististi saapi kyllä tehtyä tavallisella ompelukoneellakin kaksoisneulalla. Itse asiassa ehkä vähän siistimminkin, varsinkin tässä vaiheessa kun tuo peitetikkikone on vielä enemmän ja vähemmän opettelun alla... :)

    Anonyymi, kiitos kauniista sanoista! Toivottavasti et ole kutenkaan kovin usein surullinen! Niin ja tietysti tervetuloa RuttuNuttuun iloisenakin :)

    VastaaPoista
  15. Kaunista katseltavaa taas kerran. Täytyy "tunnustaa", että aloitan äitiyslomapäivien aamut lähes poikkeuksetta Sinun blogistasi =)Ehdotus Ruttunuttu kirjasta on oikeasti loistava!!! Harkitse edes asiaa.. Varsinkin pojille on niiiin paljon vähemmän pirteitä helppoja malleja. Ja sun aplikaatiootkin sopisi niin loistavavasti molemmille. Mukaan ohjeita niin avot!

    Pureminen on kyllä kurjaa. Meidänki poikaa purastiin tarhassa, mut melkein ikävempää oli se ku poika itse oli purassu...

    VastaaPoista
  16. Aivan ihastuttavan sulostuttava huppari.:) Monesti olen käynyt ihastelemassa ja katselemassa tekeleitäsi. Melkein tekisi mieli itsekin kokeilla ommella jonkinlaista luomusta lapselleni... jälki kyllä varmaan muistuttaisi ekaluokkalaisen ristipistotyötä. x)

    VastaaPoista